Eräänä päivänä Malka hoksasi, että hänestä oli tullut aktivisti. Ennen hän oli ollut passivisti, joka kannatti kaikkia hyviä asioita sängyssä maaten, mutta nyt hän oli jo kaksi kertaa käynyt Amnestyn paikallisryhmän kokouksessa ja oli kerran ollut mukana keräämässä nimiä vetoomukseen. Malka ei ollut koskaan pitänyt itseään barrikadityyppisenä, mutta eipä Amnestyllä barrikadeja ollutkaan, oli vain kynä ja nimilista. Malkan kalenteri oli täyttynyt Amnestyn tapahtumista: joka toinen viikko oli kokous, syyskuun lopussa Malka menisi vuorollaan pitämään Amnestyn pöytää Aatemarkkinoilla, lokakuussa tempaistaisiin Venäjällä murhattujen toimittajien puolesta kävelykadulla, slummien asukkaiden pakkohäätöjä vastaan kerättäisiin nimiä torilla ja joulukuussa ihmisoikeuksien päivänä oli tarkoitus pitää bileet. Malka toivoi, että bileisiin tulisi oranssi puskutraktori, johon Malka voisi kahlita itsensä!