Uuden elämän myötä Malka uudisti myös ruokavalionsa. Ei hän suinkaan ryhtynyt keittämään, ei, leipää hän söi edelleen, mutta nyt hän pohti tarkkaan leipiensä ekologisuutta. Itse leipä eli ruispalat leivottiin Malkan uudessa kotikaupungissa, eli se oli tulkittavissa lähiruuaksi. ( Malkaa harmitti kovasti, että Pandan lakritsikarkkeja ei enää voinut pitää lähiruokana.) Margariini oli kotimaista ja maidotonta. Leivän päällisistä Malka vasta riehaantuikin: hän osti isosta marketista luomuedamia ja sitten hän löysi paikallisen kauppahallin, jossa oli kerrassaan ihana luomuvihannespuoti, sieltä Malka osti luomutomaatteja ja -kurkkua. Lähikaupasta Malka löysi luomukananmunia, joiden pakkauksessa kerrottiin kanojen elävän virikkeellisessä ympäristössä ja ulkoilevan kesäisin. Malka oli aivan innoissaan luomumeiningistään, sillä näin hän taas pelastaisi maailman eikä hänen tarvinut tehdä muuta kuin syödä!