Malka haki runokokoelmansa painosta ja iloitsi kauniista tuoreista kirjoista. Välittömästi kotiin päästyään hän alkoi postittaa teoksia kavereilleen. Kirjekuorta nuollessa Malkan mieleen välähti, että nythän hänellä oli selkeä vastaus, kun ihmiset kysyisivät sen hankalan kysymyksen: Mitä teet? Malka voisi hymyillen ja aivan todenmukaisesti vastata: Olen hullu runoilija! Se oli aivan totta ja kertoi sekä rahojen lähteen että tekemisen laadun. Runoudella ei kukaan Suomessa elä, mutta hulluudella kyllä ansaitsi niukan mutta turvatun toimeentulon työkyvyttömyyseläkkeen muodossa. Uudesta identiteetistään iloiten Malka kokeili lausua ääneen: Olen hullu runoilija! Se tuntui hyvältä!