Kun Malka silloin tällöin harvakseltaan lähti baariin ei hänelle kelvannut mikä tahansa ravintola, ei, hän meni kulttuurikapakkaan. Kyseisen anniskelupaikan seinillä riippui muutaman viikon välein vaihtuva taidenäyttely. Kellarissa oli pikkiriikkinen teatteri, jonka katsomossa oli noin 20 istumapaikkaa. Ravintolan puolella oli usein elävää musiikkia. Tiskin alta myytiin runoutta ja muita kulttuurituotteita. Kuten arvata saattaa baarin asiakaskunta oli varsin kirjavaa joukkoa ja Malkan kaltainen hullu runoilija sopi oivallisesti ympäristöön. Ehkä baarissa soi musiikkikin, mutta siihen Malka ei koskaan ollut kiinnittänyt mitään huomiota, joten asia jäi arvailujen varaan. Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, ettei Malka ollut ikinä käynyt kapakan teatterissa ja heti, kun elävä musiikki alkoi soida hän pakeni vikkelästi paikalta. Mutta näyttelyn Malka sentään katsoi aina, kun humalahakuiselta juomiselta hetki liikeni!