Malka seisoskeli ikkunansa ääressä tupakalla ja hoksasi näkevänsä paljon luontoa, vaikka lähellä kaupungin keskustaa asuikin, näkyi jopa jänis nurmikkoa puputtamassa. Oli puita, pieniä vaahteroita ja naapuritalon sembramännyt, oli pensaita, iso unkarinsireeni ja pari kukkivaa ruusupensasta, oli nurmikkoakin. Aurinko paistoi ja pilvet kelluivat taivaalla. Eläimiä Malkan ikkunasta näkyi myös, jänis oli lähes jokapäiväinen näky, oravat juoksentelivat ja öisin pihalla tassutteli siili. Pari kesää sitten Malka oli nähnyt jopa lepakoita lentämässä pihan yläpuolella. Lintuja oli paljon, oli varpusia, tiaisia, räkättirastaita, harakoita ja lokkeja ja niitä katsoessaan Malka muisti, että linnuthan polveutuivat dinosauruksista. Malka voisi siis kehua kavereilleen: tänä aamuna katselin ikkunastani dinosauruksia!