Malka poti talviväsymystä eikä oikein jaksanut edes kirjoitella pikku juttujaan, mutta kun kevät koittaisi ja aurinko taas pilkistelisi Malka jatkaisi kirjoittamistaan.

Malka hoksasi, että hän oli viime aikoina tehnyt todella paljon käden töitä ja listaihmisenä hän tietenkin teki listan niistä. Hän oli virkannut 3 sipulipussia: yhden kotiin, yhden joululahjaksi ja yhden langat maksaneelle kaverille. Siskonsa lapsille Malka oli ommellut tilkkupeitot, pojalle oranssi-vihreä-sinisen ja tytölle pinkki-vihreä-liilan. Kartongista Malka oli askartelemassa pyöreää kalenteria eteisen seinälle. Siskontytön nimipäivä lähestyi ja hänelle Malka oli kutomassa vaaleanvihreää kaulaliinaa, enää hapsut puuttuivat. Ja kirjastonkirjasta oli lähtenyt uusin hullutus: Malka teki kollaasivihkosia. Hän taittoi paksusta paperista vihkon ja liimasi joka sivulle kollaasin. Ensimmäinen vihkonen kertoi Malkan elämästä: ekalla sivulla oli uuden kotikaupungin kartta, tokalla värikkäitä kirjaston esitteitä ja joka sivulle Malka leikkasi ja liimasi jotain, joka liittyi hänen elämäänsä tällä hetkellä, eli kollaasivihkosesta tuli kertova ja päiväkirjanomainen. Eipä Malkalta tekeminen kesken loppuisi!

Malka ja herra Hupsula sortuivat taas uuteen hullutukseen: kun herra Hupsula sai 300-litraisen akvaarionsa varastosta he hankkivat sinne 5 tuliliskoa. Liskot olivat 6-8 cm pitkiä ja väriltään päältä tummia ja vatsasta oransseja mustin pilkuin. Liskoille laitettiin akvaterra eli akvaario, jossa oli sorasta rakennettu saari kuivaa maata, sillä tuliliskot ovat nimestään huolimatta sammakkoeläimiä, jotka elävät aikuisina enimmäkseen vedessä, mutta käyvät joskus maalla. Liskojen mukana tuli iso juurakko, joka oli kyljellään makaavan V-kirjaimen muotoinen ja sen toinen haara ylsi vedenpinnan yläpuolelle. Sitten Malka ja herra Hupsula menivät akvaarioliikkeeseen ja viettivät siellä yli tunnin kasveja valiten. Ruuaksi pikku liskoksille ostettiin helppoja ja siistejä pakastetoukkakuutioita, joita ne olivat jo edellisessä kodissaan tottuneet syömään. Liskokset tutkivat uutta kotiaan ja Malka sijoitti akvaterran viereen jakkaran, jotta hän voisi aina ohi kulkiessaan pysähtyä äimäämään pikku tulareita!

Kun Malka oli saanut siskon lasten tilkkupeitot jouluksi postiin hän alkoi miettiä seuraavaa työtä. Ompelusta Malka oli saanut tarpeekseen pitkäksi aikaa, mutta paperista hän ei ollut askarrellut aikoihin. Kirjaihmisenä Malka tietenkin marssi kirjastoon ja kantoi kotiin monta painavaa paperiaskartelukirjaa. Malka selaili kirjoja ja huomasi, että enimmäkseen niissä askarreltiin kortteja. Malka ei useinkaan lähetellyt kortteja, joten hän pähkäili muuta askarreltavaa ja keksi: hän tekisi eteiskäytävän seinälle pyöreän kalenterin ja sen ympärille hän askartelisi kartongista runotaulut jokaiselle pyöreän kalenterin juhlapäivälle. Runot Malka kirjoittaisi kalevalamittaan ja jokaisen kartongin hän koristelisi eri tekniikalla. Malka säntäsi Tiimariin ja osti kartonkia, liimaa ja vähän kaikenlaista, mikä miellytti silmää. Koskaan ei voi askartelua aloittaessaan tietää mitä päätyy lopulta tarvitsemaan!

Malka aikoi viettää joulua Ossi-kissan ja rottatyttöjen kanssa, sillä herra Hupsula oli jo lähtenyt kotiseudulleen joulunviettoon. Malka ei paljon piitannut jouluperinteistä, hän ei lähettänyt joulukortteja, ei siivonnut, ei koristellut kotiaan ja lahjoja hän antoi vain siskonsa lapsille. Tänä vuonna lapset saisivat tilkkupeitot, joita Malka oli tehnyt jo kuukauden päivät. Malkan tapa viettää joulua oli lukea hyvää kirjaa ja syödä tolkuttomasti suklaata. Kirja Malkalla jo oli: China Mievillen Un Lun Dun, se oli lupaavan paksu Malkan lempikirjailijan kirjoittama fantasiaromaani ja suklaaostoksille Malka lähtisi lähipäivinä. Ossi-herralle ja tytöille Malka ostaisi herkkuja jouluksi, tytöt saisivat omenoita ja viinirypäleitä ja Ossi saisi koko joulun syödä Shebaa, kissan tonnikalaa ja kissojen Merenherkut-sekoitusta. Malka oli varsin tyytyväinen joulusuunnitelmiinsa ja ounasteli, että suklaa ei hänelle maistuisi moneen kuukauteen joulun jälkeen, niin paljon hän aikoi sitä syödä!