Malka tuli kotiin mielenterveystoimistolta ja seisahtui heti oven avattuaan: oliko eteisen lattialla viruvia mainoslehtisiä siirrelty? Huolestuneena Malka riisui takkinsa ja astui varovaisesti asuntoonsa. Oliko jokin eri lailla kuin lähtiessä? Oliko Malkan kotona käyty? Ehkä. Hädissään Malka tarkasteli kotiaan, yritti löytää todisteita puolesta tai vastaan. Sänky näytti yhtä sekaiselta kuin aamulla, mutta saattoi olla, että sitä oli vähän pöyhitty. Pikkupöytä nojatuolien välissä pursui roinaa, jota ehkä oli pengottu, ehkä ei. Runovihko näytti luetulta, siitä Malka ei kuitenkaan voinut olla varma. Työpöytää Malka silmäili pitkän tovin, mutta kaikkea peittävä pölykerros oli rikkumaton. Tai ehkä ne osasivat pölyttää tavarat uudelleen? Sitten Malka astui keittiön puolelle ja hänen katseensa osui tiskipöydällä vyöryvään astiavuoreen, siihen ei ainakaan kukaan ollut koskenut. Malka tuimistui: jos kerran kävivät niin tiskaisivat edes!